Asiakaspalvelunäyttö, asiakkaiden aateliset ja ajatus mentorointiohjelmasta

Ennen kesälomia tai kesän työharjoittelujen alkamista ryhmällämme oli näyttöviikko. Ensimmäinen Lepaan opintojen aikana. Kokeita meillä on toki ollut pitkin matkaa, mutta nyt piti ensimmäisen kerran antaa työnäyttö. Yksi aiheista oli asiakaspalvelu puutarhamyymälässä ja se toteutettiin tietenkin Lepaan omassa puutarhamyymälässä. 

Tehtävänä oli laittaa kasveja esille, kastella niitä ja olla asiakkaiden apuna. Päivän päätteeksi käytiin keskustelu opettajan ja työn ohjaajan kanssa ja arvioitiin kuinka homma sujui.

Puutarhamyymälän tarjonta on mukavan monipuolista ja sen esittely vaatii osaamista. Monet eri lajit ja niiden kasvuvaatimukset ja ominaisuudet kyllä oppii nopeasti työtä tekemällä. 

Edellisen päivän ryhmä järjesti kukat ihanasti väreittäin.

Usein oli kylläkin niin, että asiakkaat olivat paljon meitä harjottelijoita asiantuntevampia. Esimerkiksi työnäyttöpäivän ensimmäisessä linja-autolla saapuneessa Marttojen ryhmässä oli paitsi vuosikymmeniä puutarhanhoitoa harrastaneita kotipuutarhureita, myös ammattilaisia. Mieltä lämmitti, kun eräskin rouva  kertoi olleensa 60-luvulla samassa tilanteessa kuin minä, innokas puutarhuriopiskelija.

Joskus voi kohdata sattumalta myös kasvitieteen aatelisia. Yksi Lepaan puutarhamyymälässä myytävänä oleva luumu on "Leenan keltaluumu". Luumulajike on saanut nimensä kasvitieteilijä Leena Hämet-Ahdin mukaan. Leena on tehnyt uraauurtavaa työtä esimerkiksi kasvillisuusvyöhykkeiden määrittelyn saralla ja ollut mukana kirjoittamassa useita kasvitaksonomian perusteoksia. Retkeilykasvio ja Suomen puu- ja pensaskasvio näistä esimerkkeinä. 

Näyttöpäivän toinen linja-auto toi Leenan vierailulle Lepaalle, ja sain vaihtaa hänen kanssaan oikein mielenkiintoisia ajatuksia. Leenalla oli Lepaalta oikein hyviä muistoja ja sain häneltä unohtumatonta kannustusta kasvimaailman parissa työskentelyyn. Rakkaus kasveihin ei taida loppua koskaan, kun se kerran syttyy.

Kuvassa emerita Leena Hämet-Ahti löytämänsä luumulajikkeen vierellä. 

Näyttöpäivä oli täynnä touhua ja työ oli oikein mukavaa. Oli erittäin antoisaa opppia uusia kasveja ja nähdä puutarhamyymälän rutiineja. Tällaisiä oppimiskoulupäiviä voisi olla enemmänkin. Pidin myös siitä, että saimme heti palautetta työskentelystä, vaikka arviointikeskustelu olikin vähän jännittävä juttu.

Kaikkein parasta oli kuitenkin tapaamani ihmiset. Vaikka kohtaamiset olivatkin lyhyitä, monet jäivät mieleen pysyvästi. Leenan tapaaminen oli tietenkin ainutlaatuinen kokemus ja hänen innostava otteensa kasvimaailmaan säilyy mukanani pitkälle tulevaisuuteen. Mutta myös muut asiakkaat ja heidän kysymyksensä innostavat eteenpäin tällä mielenkiintoisella maanviljelyn osa-alueella. Jotkut hakivat uutuuksia ja erikoisuuksia, toiset perinnekasveja ja alueelle tyypillisiä lajikkeita. Kaikissa kohtaamisissa minä taisin oppia enemmän kuin asiakkaat..

Useiden vanhojen pioneerien kohtaamiset ja muutamat kurkistukset Kankaisten mansikkatilan omistajaperheen arkeen toivat minulle mieleen, että olisipa hyödyllistä jos meillä olisi jonkinlainen mentorointiohjelma. Siinä halukkaat yrittäjänä toimivat puutarhurit/hortonomit ottaisivat opiskelijan siipiensä suojiin ja opiskelija saisi käytännön tietoa alasta nimenomaan yrittäjyyden näkökulmasta. Mentoroitava voisi mennä vaikka päiväksi pariksi auttamaan yrittäjää tämän työmaalle ja voisi työn lomassa kysellä ja keskustella. Työssäoppimisjaksot toki tutustuttavat opiskelijat alan töihin, mutta ei niinkään alalla itsenäisesti toimimisen moninaisiin haasteisiin. Voisiko tällaisesta olla apua myös tilanteissa, joissa yrittäjä haluaisi siirtyä eläkkeelle, mutta jatkajia ei löydy omasta takaa?.. Tässä idea opetusohjelmalle, saa käyttää!