Lepaalla on iso kasvihuone. Isoin kasvuala on varattu tomaatille, mutta on siellä muutakin! Kurkkuja esimerkiksi. Ja mansikoita. Kas tässä.
Ammattimaisen viljelyn erottaa harrastelijoiden jutuista nyt ainakin se, että kun viljeltävät pinta-alat ovat isoja, ei viljelmillä mennä kastelukannu kädessä taimia kastelemaan. Kastelujärjestelmä on oltava. Ne on nuo valkoiset häkkyräletkut. Kastelujärjestelmät on kalliita. Mutta toisaalta taas vesitaloudellisessa mielessä tehokkaita, kun vettä ei mene hukkaan. Samalla ravinteet saadaan sopivina määrinä juuri sinne minne pitääkin. Mä en ole ihan vielä ymmärtänyt sitä, miten kukaan viljelijä voi saada työstään palkkaa, kun kustannukset ovat suuret ja hinnat tosi alhaiset. EU:n maataloustuki ei ole kyllä turha asia jos viljelijän toimeentuloa miettii. Ja pitäisi miettiä.
Tuo keltainen paperijuttu on liima-ansa, josta voi tarkkailla kasvihuoneen tuholaisasioita.
Mansikan lehdillä näkyy sahanpurua, joka on siinä ihan tarkoituksella. Tässä harjoitetaan biologista torjuntaa. Mansikkapunkki on ikävä otus, jota ei mansikkapenkkiin haluta. Pahimmillaan mansikkapunkki ikäänkuin imee kasvin tyhjiin eikä satoa sitten tule. Sahanpuru nyt ei itsessään torju mitään, mutta purun mukana viljelmälle levitettiin 10 000 petopunkkia. Eli jos mansikkapunkki sattuisi eksymään viljelmälle, siellä jo valmiina odotellaan…
Huomasitte varmaan hentoisen Kekkilän mainoksen (eikä siitä edes maksettu…). Yllä olevassa kuvassa mansikka on istutettu Kekkilän vihanneslevyaslustalle. Eli turvetta sisältää nuo pussit. Puutarhatuotannossa käytetään perinteisesti erittäin paljon turvetta, mikä ei ole välttämättä ihan hyvä asia. Turpeen päästöt ovat aikamoiset.
Alla kuvassa olevat mansikat on istutettu kookokseen! Ai siis mihin?! No kookokseen. Ymmärtääkseni kookospalmun runko on tässä se pääasiallinen kohta puuta, josta tätä kasvualustaa tehdään. Verrattuna turpeesen tämä on tietenkin tuontituote, mutta kuljettamisesta aiheutuvat ilmastopäästöt ovat paljon paljon paljon pienemmän, kuin turpeen aiheuttamat päästöt. Kookos on hyvin ilmavaa, ja helppoa käsitellä, kun sen saa kaupasta todella tiiviiksi harkoksi pakatuna. Lisää vain vesi.
Ja seuraava ihmettelyn kohde näkyy alla olevassa kuvassa. Mikä missä?… Tietenkin tuo keltakantinen laatikko, jossa on jonkun pörräävän hyönteisen kuva.
Eli tämä.
Googletus aiheesta kertoo, että tämä (yllättävästi hollantilainen) Koppert -niminen firma tuottaa ja myy monenlaista biologiseen torjuntaan, pölyttämiseen ja ties mihin soveltuvaa tuotetta. Tämä keltakantinen on siis kimalaisyhdyskunta (Bombus terrestris), jonka voi ostaa kasvihuoneeseensa pölytyshommiin. Aika mahtavaa! Kimalaisia vetää puoleensa sininen väri, joten jotain muuta päälle kasvihuonehommiin.
Ja täältä niitä pikkupetojakin näköjään saa. Aika monenlaista. Enpä tiennyt että tällaistakin bisnestä on olemassa! Joku kysyy: "Mitä teet työksesi?" "-Noo… Kasvatan ja myyn petopunkkeja ja kimalaisia.." "Ahaa…" Eikä ole mitään pientä bisnestä tämä.
Viljelmältä löytyi myös mesimarjaa jo kovasti kukassa.
Ja kun tarkkaan katsoo, näkyy myös kimalainen työssään mesimarjan kukassa.
Jos joku muuten on sitä mieltä, ettei luonnon suojeleminen ole nyt niin tärkeää - miettikääpä pölyttäjien merkitystä tässä maailmassa. Suuri osa ihmisen ravinnontuotannosta perustuu pölyttäjien tekemälle työlle. Siinä ei sitten syö ihmiset eikä eläimet, jos pölyttäjät menee lakkoon. Tämä on yksi niistä ekosysteemipalveluista, joita emme usein tule edes ajatelleeksi. Tässä vain yksi syy, miksi elinympäristöjä ja luonnon monimuotoisuutta tulee suojella.
Sarjakuva kertoo usein asiat aika ymmärrettävästi, niin nytkin.
Lähde: Suomen Luonnonsuojeluliitto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti