Aikuisopiskelun ajatuksena on vuorottelu Lepaan lähijaksojen ja kotona tapahtuvan etäopiskelun välillä. Lähiopetustunteja täydentämään meille annetaan tehtäviä. Ja niitä on kyllä tullutkin. Eikä tehtävät kyllä ole ihan helppoja.
Meillä on tällä hetkellä meneillään yhteensä ehkä kahdeksan kurssia. Jokaisesta kurssista täytyy tietenkin tehdä joku tentti tai tehtävä, jotta kurssista saa arvosanan. Hedelmän- ja marjantuotannon perusteissa meille annettiin kolme etätehtävää, joista yksi on vielä mysteeri. Ensimmäinen oli kirjoittaa referaatteja mansikan viljelyyn liittyvistä alan artikkeleista ja toinen oli se vadelmatehtävä, josta jo aiemminkin kirjoitin. Vadelmatehtävä on erityisen hauska, varmaan siksi että vadelmissa oikeasti tapahtuu jotain. Tai ainakin piti. Itse noin viikon tarkkailun jälkeen panikoiduin, koska mitään ei tapahtunut. Käytännössä mulla oli kolme risua vesipurkissa… Onpa kiva mennä takaisin tunnille ainoana, jolla on vaan risuja vesipurkissa…
No, kyllä ne risut sitten rupesivat kuitenkin elämään. Onneksi!
Hankalin aine meillä tällä hetkellä on varmastikin kasvibiologia. Tuntuu vähän (surku)hupaisalta ajatukselta, että kuudessa tunnissa saisi mitään käsitystä tästä jokseenkin laajasta aihealueesta. Tunnettava olisi kasvien rakenne, aineenvaihdunta, kasvullinen kehitys, suvullinen lisääntyminen, periytyminen ja kasvinjalostus sekä kasvijärjestelmä. Perusteoksessa on noin 300 sivua täyttä asiaa ja opettajan luentodioja oli yhtä paljon. Tämä on kai se kohta kun painotus on siellä kotiopiskelun puolella. Ajatuskin jo melkein musertaa…
Mutta toisaalta, olisihan se aika outoa, jos puutarhuri ei tunne kasvien perustoimintoja… Täytynee siis vaan opiskella.
Tenttiä tästä kurssista ei sentään tule, vaan sen sijaan teemme alla kuvatut oppimistehtävät. Äkkiseltään yksinkertaisia kysymyksiä, mutta eipäs sitten kuitenkaan ole.
Laskin, että tällä hetkellä tehtävänä on suunnilleen seitsemän etätehtävää ja muutama etätentti. Eipä ole vapaa-ajan ongelmia.
Toinen puutarhurin ammattiosaamiseen keskeisesti kuuluva osa on kasvilajien tuntemus. Olishan se ikäänkuin hyvä että erottaa lehmuksen vaahterasta vaikkapa. Tänään toisella Lepaan lähiviikolla meillä alkoi siis kasvien tunnistaminen. Se on muuten kiehtovaa! En ehkä koskaan enää voi katsoa mitään kasvia miettimättä onko sen lehdet asettuneet ehkä kierteittäisesti, vuorottaisesti, vastakkaisesti vaiko ehkä säteittäisesti! Ja onko lehdet ehkä muodoltaan suikeita, soikeita, pitkulaisia, pitkänpyöreitä, pyöreitä, puikeita tai ehkä vastapuikeita!?… (ja näitä on lisää…) Entä silmut? Aika veitikkaisilla sanoilla niitäkin voi kuvailla.
Täytyy sanoa, että alan nyt ymmärtää professori Jouko Rikkistä. Hän oli mukana vetämässä Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen tutkimusretkeä Keniaan vuonna 2009. Pääsin osallistumaan tuolle retkelle maantieteen opiskelijana, ja me mantsalaiset aina vähän ihmeteltiin kun kasvitieteen professori Rikkinen hävisi lähes liikkuvasta autosta kuvaamaan ties mitä puskaa ja pusikkoa. Nyt ymmärrän myös, miksi professori jaksoi kantaa mukanaan hienoa painavaa kameraa monine linsseineen, ei näistä mun puhelimen kameralla kuvatuista kuvista saa mitään selvää… Täytynee investoida hyvään kameraan.
No anyways, kasveja on suhteellisen helppo tunnistaa kesällä, mutta onnistuu se ammattilaiselta talvellakin. Pihalle siis.
Yllä olevassa kuvassa on (toivottavasti) siperianhernepensas. Kertoisin siitä mielelläni lisää, mutta mun muistiinpanoista tuli niin suttuiset, etten saa niistä itsekään mitään selvää…. Käsien jäätyminen on selvästi talvitunnistuksen ikävä puoli. Ja se huono kamera, kun ei kuvastakaan saa selvää. Miten nuo silmut sitten lieneekään asettuneet tuohon versolle… Ehkä silmun väri on aika rusehtava ainakin…
Nyt luokkamme ihmettelyn kohteena koulun rakennuksen seinällä kiemurtava suomenköynnösruusu. Näyttää googletettuna oikein kauniilta.
Ja tässä alla sateenvarjojalava. Pakko olla, koska mun kuvissa ei ole toista sellaista, mikä voisi mitenkään olla tulkittavissa sateenvarjoksi. Muistiinpanoihin kirjoitin, että kasvutapa on siksak -siirrottava(?) ja että silmu on pullea ja puikea. No, puu ainakin on aika muikea.
Tässä alla sitten pylväshaapa. Aika korkea.
Ja tässä on tyrni. Siinä on piikkejä ja kaikenlaista marjojen keräämistä vaikeuttavia oksia juuri väärissä paikoissa. Helpoin tapa kerätä tyrnin marjoja on kuulemma se, että taittaa kokonaisen oksan, pakastaa sen ja kopsauttaa jäisenä vaikka kumpparin varteen. Tai mehut voi puristella oksineen päivineen. Miten nyt tykkää.
Opin myös, että tuomea kannattaa maistella. Mutta ei ehkä liikaa ainakaan julkisella paikalla.
Tässä vaiheessa opeteltavien lajien lista ja suttuiset muistiinpanot nähtävissä alla.
Täytyy myöntää, että mun lajituntemuksessa on vielä tekemistä. Ihan vielä tämä talvinen lajien tunnistus ei sujunut. Mutta oppimassahan tuolla koulussa ollaan. Arvostus alan asiantuntijoita kohtaan kasvaa kyllä päivä päivältä. Itsestä tuntuu etten mitenkään voi osata kaikkea tätä. Täytyy vaan sinnikkäästi yrittää. Varmaan vähän kerrallaan opettelu olisi hyvä tekniikka. Osaan jo muutaman latinankielisen nimen. Malus domestica on tarhaomena ja Fragaria x ananassa on puutarhamansikka. Tiedän myös, miksi tuossa mansikassa on x sanojen välissä. Jotain olen ehkä siis jo oppinutkin.
